Tarkoitan tällä imurointia, koska se on minusta kaikista epämieluisin työ. Miksikö inhoan imurointia? Minusta on inhottavaa vetää perässä painavaa imuria. Letku juuttuu kiinni aina johonkin huonekalun reunaan ja mielestäni meidän imuri on tehoton. Huonekalujen siirtäminen on inhottavaa. Miksikö sitten imuroin? No, tykkään puhtaasta ympäristöstä ja järjestyksestä. Miksi ei mieheni imuroi? Kun hän on töissä ja minulla on enemmän aikaa.

Vielä on pölyjen pyyhkiminen edessä, mutta sitä minä en laske siivoukseksi, koska se on mielestäni kevyttä työtä ja ilokseen katselee puhdasta kirjahyllyä yms tasoja.

Niin minun hommiin kuuluu myös tiskikoneen täyttö ja astioiden laittaminen tiskikoneesta kaappeihin. Sitäkään en laske inhottavaksi. Se menee vuosien tuomalla rutiinilla. Enkä myöskään inhoa käsintiskaamista. On ihanaa saada puhdasta jälkeä aikaan.

Pyykkikoneen pyörittäminen :) ja vaatteiden kuivavamaan ripustaminen, on ihan mukavaa välipala hommaa. Meillä tekee se, joka ehtii :)

Silittäminen on kamalaa hommaa. En pidä liian kapeasta silitysalustasta, mikä meillä on. Yleensä silitän silloin, kun tarvitsen ryppyisen esim. liinan pöydälleni. Mitään lakanoita, tyynyliinoja en silitä enkä mankeloi. Meillä ei edes ole mankelia.

Varmaan ihmettelette, mitä mieheni tekee?

Hän pilkkoo lämmityspuut, hakee puut metsästä, lämmittelee taloa, tekee pientä pintaremonttia ja laittaa suurelta osin ruuan meille. Miehelläni on raskas työ. Joskus hänkin imuroi ja pesee lattiat, kun tietää, että minä inhoan sitä. Ukkokulta tekee myös kaikki pihahommat eli lumien kolaus ja puutarhanhoito. (hän oli nuoruudessa töissä puutarhalla) Ikkunan pesun minä sälytän sukulaisilleni. Minä en yksinkertaisesti saa puhdasta jälkeä ja se jos mikä masentaa. Tietysti minä maksan siitä ikkunanpesusta, mutta yleensä se on niin, että teen jotain heille vastavuoroisesti.

Joka ikinen aamu minä saan mieheni keittämän kahvin ja aamupalan pöytään.

Mitenkö meillä on hommat muotoutuneet näin? Meillä on periaate, se tekee, joka ehtii. Näin on mennyt 35-vuotta. Tosin nuorempana mies teki enemmän kotitöitä, mutta silloin ei asuttukaan suuressa omakotitalossa.

Meidän viisi-henkinen perhe asui pienessä kaksiossa monta vuotta ja hyvin tultiin juttuun. Sopu sijaa antaa.

Nyt minä en puhunut lapsista siivouksen apuna, mutta kyllä lapset ovat omat huoneensa siivonneet ja tiskikonettakin täytelleet. Myönnetään, en ole vaatinut lapsilta paljoa. En edes ole antanut kenellekään viikkorahaa koskaan. Nyt kun tyttäreni täytti 14-vuotta, niin lapsilisät ovat hänen omassa käytössä ja näköjään aika hyvin säästöjä kertyy. Mainittakoon vielä, että tyttäreni ostaa itse omat vaatteensa ja pienet hommat, kuten animekirjat yms.

 Ja, kun menen kylään aikuisten (3kpl) lasteni kotiin. Niin heidän kotinsa on aina TIPTOP-kunnossa. Tosin aikuinen tyttäreni on vähän samanlainen siivousten suhteen kuin minä. Eli koti saa olla vähän sekainenkin ja vähän pölyinenkin. Meillä käydessään, hän kyllä siivoaa paljon, vaikka kasvatus ei niin siivoukseen painottunutkaan :)

Menipä asia taas tuohon rahaan. Mutta onhan se tärkeä osa elämistä. Suorastaan elintärkeä. Syödä pitää jokapäivä ja ruoka maksaa.

MUKAVAA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!