1593365.jpg

Eilen mieheni kävi pihallemme puutarhakaluston :) Vielä kun päivänvarjon saisi. Minusta tämä oli mukavan näköinen. Pöytä olisi saanut olla vähän isompi. Mutta kyllä sopii nyt ulkona ruokailla.

Ajattelin kirjoittaa vähän masennussairaudesta, kun monilla on luulo, että masennuksen saa pois, kun ottaa itseään vain niskasta kiinni. Ei se niin ole. Itse sairauden läpikäyneenä tiedän mitä se on. Kaksi kertaa minulla se on ollut. Ensimmäisellä kerralla se kesti toista vuotta ja toisella kerralla vajaan vuoden. Olo on aivan tyhjä. Ei naurata eikä itketä. Tuntuu, että mitä tarkoitusta tässä elämässä on. Silloin on ystävien tuki enemmän kuin tarpeen. Itse masentunut ei voi eikä uskalla häiritä tuttaviaan. Masentuneen luokse on mentävä. Piristämään vaikka millä keinoilla. Eli pyydä ystävääsi kävelylle, uimaan tuo jotain pientä hänelle ja ole elämäniloinen äläkä puhu masennuksesta. Kun on aivan pohjalla, niin sitä ajattelee, että voisi vaikka juoda viinaa päivät. Olisi parempi olo. Itselläkin oli tuon suuntaisia ajatuksia, mutta en sortunut. Minua piti pystyssä mieheni ja tytär. Ystävät kaikkosivat. Enhän uskaltanut enkä jaksanut soittaa tutuille. Tuntui silloin, ettei ole edes mitään sanottavaa. Niin, jos masentunut ei puhu, niin puhele sinä hänelle kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Muistakaa olla masentuneelle ystävä.

Minulle yritteli taas tulla tuo olotila, mutta te nettiystävät olette olleet niin ihania ja empaattisia. Kiitos teille.

Oikein mukavaa iltaa kaikille.