1481041.jpg

Tänään on jotenkin tyhjä olo. Äitini siunaustilaisuus oli eilen. Näin unenkin edellisenä yönä hautajaisista. Äitini oli elossa ja kuitenkin kuollut. Hän tahtoi kertoa minulle jotain. En saanut oikein selvää mitä. Ehkä hän kertoi, että elämää on kuolemankin jälkeen. Tilaisuudessa oli paljon sukulaisia ja ystäviä. Kaikki elossa olevat lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset, ystäviä, serkkuja, sukulaisia. Oikein kaunis tilaisuus.

Nyt pitäisi aloittaa tavallinen arki. Askarteluhuoneen ikkuna on pesemistä vaille ja äidinperu verhot täytyy laitella ikkunaan. Askartelutavaroita pitäisi lajitella purkkeihin (äidin pakastepurkkeja). Ei vain huvita. Niin, ne verhot pitäisi lyhentää ja Tildaakin pitäisi ommella. Nyt vain huvittaa kirjoittaa. Ehkä minä nyt saisin loppuun toisen kirjani. Kirjoittaminen on mukavaa.

Eilen luulin, että minun kamera tilttasi. Näytti koko ajan, ettei ole muistikorttia. Mies sitten hautajaisten jälkeen puhalteli ja en oikein tiedä mitä teki. Mutta kamera korjaantui. Oli tilapäinen häiriö.

Maanantaina lähtee postiin mardemoomikalle kahvipusseja ja Orvokille ystävänidecon sivu.

Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle.